Sami Muhonen
Kasvukipuja

On olemassa yleinen sanonta,
että camino antaisi vaeltajalleen sen, mitä hän tarvitsee.

Kuka on kirjoittanut
Kasvukipuja -kirjan?

Kirjan kirjoittaja tunnetaan tuttavallisesti nimellä Sami ja persoonana, joka on aina kulkenut omia polkujaan, valinnut tehdä omat virheet, maksanut oppirahat niistä ja tärkeimpänä kasvanut ihmisenä sen mukana. Elokuussa 2024 neljäkymmentä vuotta täyttävä valmennusyrittäjä on lapsuutensa viettänyt jääkiekkokentillä. Liikunta on lähellä sydäntä vielä tänäkin päivänä. Fitnesslavoilla on pyörähdetty Australian maaperällä vuonna 2019 sekä 2024. Nykyisin oma harjoittelu on enemmänkin hyvinvointia tukevaa kuntosalin puolella.

Kirjan julkaisupäivä
15.11.24 Helsingissä.

Kasvukipuja -kirja julkistetaan perjantaina 15.11.24 Helsingissä. Tule juhlistamaan ja ilmoittaudu mukaan julkistustilaisuuteen jättämällä yhteystietosi!
00
days

00
hours

00
minutes

00
seconds

    Mikä ihmeen
    Camino de Santiago?

    Kävelin 2013 kesäkuussa maailmankuulun Camino de Santiagon Espanjassa. Jaakobin tien polkuja on vaellettu jo reilut tuhat vuotta eli vaelluksella on pitkät perinteet. Kaikilla on myös henkilökohtainen syy lähteä kävelemään Espanjan halki 800 km. On olemassa yleinen sanonta, että camino antaisi vaeltajalleen sen, mitä hän tarvitsee. En ollut omalla kohdalla varma mitä tarvitsen, mutta tunne oli vahva, että tarkoitus löytyisi tulevan seikkailun aikana. Pakko myöntää kuitenkin pieni skeptisyyteni kaikelle, mitä luin internetin ihmeellisestä maailmasta.
    Villamayor de Monjardín.

    Pitkä on tie kuljettavana

    Pamplona

    Räjähtäneet kantapäät.

    Santiago de Compostela.

    Riutunut minä.

    Saint Jean Pied de Port.

    Valmiina lähtökylässä.

    Logroño

    Rakkuloiden hoitoa.

    Jossakin Burgosin ja Hontanasin välissä. Tuohon suuntaan pitää kulkea.

    Santibáñez de Valdeiglesias.

    Aurinko nousemassa caminolla

    Foncebadónin ja Manjarin välissä. Cruz de Ferro eli rautaristi

    Pereje

    Seinästä löytynyt teksti.

    Foncebadón

    Alberguen sängyt.

    Saint Jean Pied de Port

    Seuraa simpukoita oli ohjeistus.

    Hospital de la Condesa

    Vielä jaksoi hymyillä, vaikka oli 39 astetta kuumetta.

    Monille camino on henkinen kokemus, joka tarjoaa mahdollisuuden pohtia elämää ja etsiä sisäistä rauhaa tai henkistä täyttymystä. Monet ihmiset tavoittelevat henkilökohtaista kasvua ja haluavat haasteita, joten tämä pitkäkestoinen kävely houkuttaa testaamaan sekä fyysiset että henkiset rajat. Matkan aikana kohtaamiset muiden vaeltajien kanssa ja vaikeudet voivat auttaa kehittämään itseluottamusta, päättäväisyyttä ja rohkeutta. Myös kulttuurin ja historian ystäville on tarjolla monipuolisia kokemuksia.
    Reitti kulkee läpi kauniiden maisemien, viinitarhojen, vuorien ja rannikkoalueiden. Vaeltajat voivat nauttia luonnosta, raikkaasta ilmasta ja rauhallisista ympäristöistä, mikä voi tarjota mielenrauhaa ja rentoutumista. Jaakobin tie on suosittu vaelluskohde, jos on kiinnostunut tapaamaan ihmisiä eri puolilta maailmaa. Valtaosa nauttii uusien ihmisten tapaamisesta, kokemusten ja tarinoiden jakamisesta muiden kanssa. Unohtumattoman kokemuksen äärellä leivotaan uusia ystävyyssuhteita, jotka kestävät parhaimmassa tapauksessa jopa loppuelämän ajan.
    Koin kuuluvani ennen aloitusta kaikkiin kategorioihin jollain tasolla. Hengellisyys, haaste, henkilökohtainen kasvu, kulttuurinen näkökulma, luonto sekä sosiaalinen kanssakäyminen.

    Kenelle suunnattu ja miksi tämä kirja kannattaa lukea?

    Kirjani on omistettu kaikille 20-40-vuotiaille, jotka ovat elämänsä suurimpien kysymysten äärellä. Olitpa sitten urasi alkuvaiheessa, suurten myllerrysten keskellä, tekemässä elämänmuutosta tai etsimässä syvempää tarkoitusta kaikelle, tämä kirja on sinun tueksesi ja inspiraatioksi. Tarjoan tarinoita, neuvoja ja pohdintoja, jotka auttavat mahdollisesti sinua löytämään omat työkalut elämän ylä- ja alamäissä sekä löytämään oman tiesi kohti omia unelmia, rauhallisempaa ja tasaisempaa elämänkulkua.
    Hengellisyys, haaste, henkilökohtainen kasvu, kulttuurinen näkökulma, luonto sekä sosiaalinen kanssakäyminen.

    Lainaus tai otteita kirjan tekstistä

    - Yleistä pohdintaa nykyajasta..

    "Joskus musta tuntuu, että elämme tehokkuutta ihannoivassa ajassa, jossa pärjäisi todennäköisesti vielä paremmin ammattiurheilijan mentaliteelilla varustettuna. Pitäisi olla korkeasti koulutettu, tavoitteellinen uraohjus, kuntosalillakin olisi hyvä muistaa käydä ja kaiken edellä mainitun lisäksi olla täydellinen puoliso että vanhempi.
    Ensimmäiseksi tulee ajatus suorituskeskeisestä elämäntavasta, mutta tarvitseeko sen välttämättä olla sitä? Mun mielestä on ihan ok, ettemme ole kaikki arjen supersankareita. Työelämäkin on kiristynyt entisestään jopa oman kahdenkymmenen vuoden työurani aikana, ja olen huomannut, että mitä tehokkaampi työntekijä olet, sitä paremmin todennäköisesti menestyt. Töiden ulkopuolella suorittajat pyrkii puolestaan optimoimaan vireystilansa täydelliseksi, jotta elämän kaikista osa-alueista saisi kaiken mahdollisen raavittua irti. Vähintään 8h unta, 8000 askelta päivässä, kuntosalilla progressiivinen ohjelmointi, täydelliset makroravinteet lautasella sekä illalla luonnollisesti meditointi tai hengitysharjoitus. Ihan hyviä ajatuksia vai onkohan sittenkään isossa kuvassa? Yksittäistä epävarmaa kulkijaa saattaa hämmentää entisestään sosiaalinen media ja sankaritarinat, joissa hyvinvointivalmentajat hehkuttavat onnistuneensa tulemaan "täydellisyyden perikuvaksi" ja voittaneensa kaikki haasteet. Luonnollisesti siinä ohessa myyvät valmiita verkkovalmennuksiaan saatesanoilla. "Näin sinäkin onnistut."
    Valmennusuran ja oman kokemukseni pohjalta uskallan sanoa vaaran piilevän taustalla, kun pyrkimyksenä on olla ylihyvä kaikessa. Mikäli kaiken vauhdin keskellä ihminen kokee riittämättömyyden tunnetta ja lisäksi ulkopuolelta tulee vielä signaalia jatkuvasti, että pitäisi olla tehokkaampi, parempi, vahvempi, sosiaalisempi ja ei nopeammasta vaihteestakaan haittaa olisi, niin lopputulemana voi olla uupumus tai ainakin alentunut vireystila. Sen jälkeen edessä voi mahdollisesti olla vuosia kestävä palautumisjakso. Sitäkö me oikeasti haluamme ja tavoittelemme?"

    Lähtöhetken tapahtumia Camino de Santiagolla Espanjassa..

    "Sidon vaelluskenkiäni ensimmäisen yön alberguen (majoituksen) edessä ja viereeni istahtaa pappi virkapuvussaan. Tunnistan hänen olleen yksi niistä viidestä papista, jotka pitivät messua edellisiltana. Päädytään keskustelemaan niitä näitä tulevasta matkasta. Yllättävän hyvää englantia päästelee suustaan. Saan hyviä vinkkejä häneltä. Ohjeisti ostamaan oppaan, missä näkyy reitin kaikki kylät ja ravintolat sekä majoituspaikat. Se osoittautui lopulta arvokkaaksi ostokseksi, koska oppaasta näki kaiken tarpeellisen ja reitin suunnittelu matkaa tehdessä onnistui kätevästi. Sen lisäksi pappi kysyi olinko kuullut jo Cruz de Ferrosta eli rautarististä ja sen merkityksestä caminolla? En tiennyt mistä hän puhuu, joten pappi kertoo lisää ja pyytää kuuntelemaan tarkasti.

    Kyseessä on paikka mihin pyhiinvaeltaja jättää kiven, mitä on kantanut mukanaan koko matkan ajan. Sen on voinut ottaa jo kotimaastaan esimerkiksi kotinsa pihamaalta tai lähtöpaikasta täältä Saint Jean de Pied Portista. Jotkut ihmiset jättävät kiven rautaristille merkiksi fyysisestä tai henkisestä taakasta, jonka he haluavat symbolisesti jättää taakseen matkansa aikana. Kivi saattaa myöskin edustaa menneitä virheitä, huolenaiheita, pelkoja tai surua, joiden halutaan jäävän taakse, mistä ei välttämättä ole aikaisemmin pystynyt luopumaan. Rituaali voi kuvastaa henkilökohtaista kasvua, voimaa tai päämäärää, jota matkaaja haluaa entisestään korostaa tai se voi olla konkreettinen keino tuoda Jaakobin tielle mukaan itselle rakkaita menehtyneitä läheisiä kantamalla merkityksellistä kuvaa mukananaan ja vahvistaa tunnetta jättämällä kivi rautaristille. Kunkin vaeltajan syy jättää kivi on hyvin yksilöllinen, joten ei ole olemassa väärää tapaa miten asiaan haluaa suhtautua. Camino de Santiago on loppupeleissä hyvin henkilökohtainen ja henkinen matka.

    Pappi päättää meidän juttutuokion sanoihin. "Muista poika juoda viiniä. Se pitää sielun puhtaana." En oikein ymmärtänyt siinä tilanteessa miksi hän niin sanoi, mutta naurahdin sen enempää miettimättä ja lähdin liikkeelle. Otin reppuuni mukaan kaupungin laitamilta kiven. Mulla oli jo mielessä ennen papin kohtaamista, mitä halusin jättää caminolle ja kiven kantaminen mukana vahvisti tehtävääni, mihin suhtauduin suhteellisen voimakkaasti."

    Tilaa Kasvukipuja -teos ennakkoon tällä lomakkeella:

    Kirja postitetaan julkkareiden jälkeen. Sähköpostiin lähetetään maksutiedot eräpäivällä 15.11.2024.