Forza Italia!

Päivän postauksessa matkustetaan. Suorastaan hävettää myöntää, että en ole ikinä käynyt Italiassa aikaisemmin, vaikka yli 50 maassa olenkin pyörinyt. No, nyt oli vihdoin aika korjata tämäkin virhe.

Päätettiin vaimon kanssa lähteä reissuun, joka oli tavallaan meidän häämatkan ensimmäinen osa. Italia valikoitui kohteeksi ja täytyy sanoa, että reissusta tuli just sellanen, mitä oltiin toivottukin. Sopivasti nähtävää, rentoilua ja yhteistä aikaa. Lensimme Ryanairilla Helsingistä Bergamoon, josta ajoimme vuokra-autolla Milanoon meidän Airbnb-asuntoon. Pieni side note tähän väliin. Lensin ekaa kertaa ’Raikulla’ ja tykkäsin. Varsinkin kun hinta oli vaan 60€ edestakaisin!

Seuraavaksi internetin suosituksista löytyi Leonardo da Vincin tieteen ja tekniikan Kansallismuseo. Vaikuttava paikka ja jotenkin pysäyttävää nähdä, miten pitkällä Leonardo oli jo omana aikanaan. Kunnon monitoimikaveri, ei voi muuta sanoa. Jos jotain vinkkiä haluaa oman kokemuksen pohjalta heittää, niin syökää hyvin ennen museoon menoa ja laittakaa hyvät kävelykengät jalkaan. Siellä nimittäin vierähtää helposti 3–4 tuntia, kun kaikkea mielenkiintoista riittää.

Tuli se hetki matkasta, kun haluttiin relata, joten päätimme mennä QC Termemilanoon, joka sijaitsi Milanon keskustassa. Kylpylässä on kuumia altaita, saunoja ja kaikkea, mikä auttaa kaupunkilaisia unohtamaan kiireen tunteen hetkeksi. Ulkona on muunmuassa mahdollista loikoilla lämpimässä vedessä historiallisten muurien ympäröimänä, jotka hohtaa tähtien ja paikan pehmeän valaistuksen ansiosta. Samat muurit suojasivat muuten Milanoa Espanjan vallan aikaan 1500-luvulla. Vaikka viisi tuntia kestänyt kylpeminen ja tarjoilut (pienet välinäppäset sekä mm. skumppaa, cocktaileja ja camparia) olivatkin uniikki kokemus, niin mielestäni se ei ollut 74 euron arvoista. Voi myös olla, että en vain ole pro-tason kylpijä ja en tiedä asiasta mitään.

Sitten auto alle ja moottorimarssia Comojärvelle. Vuoristomaisemat rauhoittaa kivasti kaupungin hälinän jälkeen. Järveltä puhalsi rantaan freshi tuulahdus, vuoret kohosi taustalla ja ne pienet kylät rannoilla oli kuin jostain vanhasta maalauksesta. Tallusteltiin rantaa pitkin ja fiilisteltiin kaikkee näkemäämme kevätauringon lämmittäessä. Pitkän ja pimeän talven jälkeen jo tääkin tuntuu aika ihmeelliseltä. Rannasta bongaa paikallisten ylpeyden, Comon futisstadikan ja vesitasojen terminaalin. 140 eurolla ois päässy lennolle vetään henkeä noista maisemista.

Jotain hyvää ja jotain huonoa. Comosta sanotaan netin arvosteluissa näin. “Crowded nightmare aikavälillä toukokuu-elokuu.” Me osuimme paikalle oikeaan aikaan, mutta silti visiitti jätti hieman huonon maun suuhun, kirjaimellisesti. Käymämme ravintola oli tyyppiesimerkki turistien vedätyksestä. Sisäänheittäjät kalastelevat väkeä sisään lupaamalla tähtiä taivaalta, ruoka on lopulta mautonta ja laskua saa odotella ikuisuuden, ilmeisesti jotta ravintola näyttäisi kadulle päin täydemmältä? Jälkikäteen luimme Googlen arvosteluja ja huomasimme, että sadoilla muilla oli ollut vastaavia kokemuksia kyseisestä paikasta. Jätimme oman palautteemme sivuille. On sääli, että tällainen toiminta pilaa usein turistikohteiden maineen. Jos tänne tulisin uudestaan, nappaisin jonku villan jostain kauempaa ja skippaisin turistiloukut. Luonto ja maisemat on kuitenkin ihan omassa luokassaan, ja onhan siellä kuvattu Star Wars -leffakin.

Reissun isoin juttu itselle oli kokea futismatsi 100 vuotta vanhalla San Siron stadionilla. Peli on ollut omalla to do -listalla jo ainakin 10 vuotta, ja elämme aikoja, jolloin alkaa olla viimeisiä hetkiä tähän, koska stadion on tarkoitus purkaa. En tarkemmin tutustunut ennen Italiaan saapumista miten AC Milanin pelit oli sujunut tällä kaudella. Pienen salapoliisityön jälkeen selvisi, että yksi Italian pääsarjan eli Serie A:n kalleimmista joukkueista on rämpinyt läpi kauden ja on vasta sijalla 9. Tämähän ei ole faneille käynyt ja protesteja seuran johtoa vastaan on esitetty melko näyttävilläkin tyyleillä eikä sanoissa ole säästelty. Matkalla pelipaikoille tapasimme AC Milanin kannattajaporukkaan kuuluvan Filippon, joka avasi metromatkalla lisää seuran tilannetta. Ihmiset eivät ole kovin tyytyväisiä seuran nykyisiin amerikkalaisomistajiin ja ihmiset vaativat heitä myymään seuran eteenpäin. Illan pelissäkin on luvassa protesteja ja kovaääninen fanipääty loistaa poissaolollaan ensimmäiset 15 minuuttia pelistä. Armeija on myös paikalla turvaamassa aluetta, jos hommat sattuu karkaamaan käsistä. 

Ennen sisälle siirtymistä pyörimme stadionin ulkopuolella ja tottakai jouduimme klassisen skämmin kohteeksi. Kaksi afrikkalaistaustaista kaveria tulivat puoliväkisin tarjoamaan jotain Milanin väreihin tehtyjä rannenauhoja ja noin kolme kertaa vastasin, että emme ole kiinnostuneita ja he vastasivat vaan, että ei maksa mitään tämä lahja ystävälle. Ajattelin sitten myöntyä, jos pääsisimme heistä eroon näin ja kun nauhat oli solmittu käsiin, niin toinen heistä näytti 20 euron seteliä. Mulla sattui olemaan 75 senttiä taskussa, jotka annoin heille ja jatkoimme matkaa. Tämä on varsinkin Egyptin pyramideilla tunnettu huijaus ja siihen kannattaa aina sanoa, että ei kiinnosta kiitos. Hulinan keskellä olimme ”helpot uhrit.”

Meidän paikat oli stadionilla lähellä vastustajan eli Comon fanipäätyä ja olisikohan heitä ollut paikalla ehkä 4000? Pitivät aikamoista meteliä siihen nähden, että stadionille oli kuitenkin myyty 75 tuhatta lippua. 

Itse ottelusta ei draamaa puuttunut. Como siirtyi johtoon noin 30 minuutin pelin jälkeen ja sehän villiinnytti vierasfanit. Milanin rämpiminen näkyi tässäkin ottelussa ja yleisön turhautumisen pystyi aistimaan. En italiaa ymmärrä, mutta olen melko varma, että kentän suuntaan ei huudeltu mitään kovin mieltä ylentävää. Ensimmäisen puoliajan loputtua ja miljoonia tienaavien pelaajien siirtyessä pukuhuoneen suojaan vihellyskonsertti oli melkoinen. En ole ikinä kuullut vastaavaa. 

Toisella puoliajalla alkoi tapahtumaan. Como siirtyi jo 0-2 johtoon ja vierailla melkoiset juhlat pystyssä. Maalia seurasi hieman sekava hetki ja kukaan ei oikein tuntunut tietävän mistä on kyse. Maalia lähdettiin tarkastamaan nauhalta. Oli jotenkin koomista nähdä kotiyleisön riemu, kun maalia ei hyväksyttykään. Myöhemmin illalla katsoin myös videolta kyseisen tilanteen ja Comon pelaajan käsi oli ollut senttejä paitsion puolella eli melkoinen tuuri AC Milanin kannalta. 

AC Milan käytti hyväksi ne muutamat paikat mitä aukeni hylätyn maalin jälkeen ja sai tehtyä pari maalia, joka luonnollisesti vähän vapautti kireää tunnelmaa. Mulla oli hieman ristiriitainen olo pelin viimeisillä minuuteilla. Ei ole kumpaankaan joukkueeseen tunnesidettä, mutta pieni Comojärven joukkue sekä fanit olisi ansainnut voiton tästä pelistä. Toisaalta ökyjoukkueen rämpiminen ja kotiyleisön turhautuminen oli myös merkille pantavaa ja ei sekään ollut kivaa katsottavaa. 

Pelin jälkeen Comon pelaajat tulivat kiittämään omia fanejaan ja Milanin pelaajat marssivat suoraan pukuhuoneeseen, joka kertoo omaa kieltä siitä, että kuinka tulehtunut ilmapiiri 125 vuotta vanhassa seurassa on tällä hetkellä. 

Loppuun meillä oli vielä päivä Bergamossa ennen kotiinpaluuta. Bergamo on rauhallinen ja kotoisa paikka, just sopiva paikka päättää reissu. Kierreltiin kapeita kujia ja ihmeteltiin vanhoja taloja. Pastaa ja tiramisua unohtamatta. Bergamosta jäi sellanen fiilis, että sinne vois hyvin mennä uudestaan.

Vaikka reissuissa ei kaikki aina menisi niin kuin toivoisi, niin siitä huolimatta matka oli kaikin puolin onnistunut. Nähtiin upeita paikkoja, koettiin ikimuistoisia hetkiä ja saatiin olla yhdessä aivan kuin haluttiinkin. Milanosta jäi mieleen museot ja San Siron meininki, Comojärveltä ne maisemat ja Bergamosta se leppoisa lopetus. Oli sopivasti tekemistä sekä rentoutumista ja Italia näytti meille parastaan. Nyt kun miettii taaksepäin, niin tää oli just sellanen startti meidän yhteiselle matkalle, mitä oltiin toivottukin. Seuraavaa reissua odotellessa, joka suuntautuu niinkin eksoottiseen kohteeseen kuin Uzbekistaniin.

Havaintoja reissusta

Plussat: 

• Italialaiset rakastavat koiriaan ja se näkyy katukuvassa. En ole missään kaupunkilomalla nähnyt yhtä paljon koiria paikallisilla. Kultainennoutaja oli selkeästi yleisin rotu.

• Suosittelen urheiluromantikoille San Siron kokemista.

• Ihmiset ovat ystävällisiä ja vaikka ei yhteistä kieltä löydykään, niin aina jotenkin löytyy yhteinen sävel.

Miinukset:

• Kaikki ruokailut eivät menneet nappiin, joka tuntuu vähän erikoiselta eli heikkoja suorituksia nähtiin italialaisen keittiön puolelta useampi.

• Turistikulttuuri valitettavasti paistaa olemassaolollaan Milanon ja Comon seudulla. Aiheuttaa yleensä allergiaa sekä turhautumista allekirjoittaneessa

Loppuun pieni kevennys. Vallan hauskaa oli nähdä italialaista parkkeerauskulttuuria. Näimme kaikkialla Milanossa tätä liikennemerkkiä, joka käytännössä kieltää pysäköimisen läpi vuorokauden. Hauska osuus oli se, että sitä ei noudateta. Kysyttäessä paikallisilta asiasta, niin vastaus vähintäänkin naurattaa. “Joo ei saisi parkkeeraa, mutta emme välitä siitä.”
Eli kulttuuriin selkeästi kuuluu se, että vaikka jokin asia onkin kielletty, niin sitä ei noudateta.

Jäikö sulla mieleen jotain tästä tai onko sulla ideoita, mistä voisin kirjoittaa seuraavaksi? Laita mulle viestiä!

@samimuho

Milanossa pizzalla. 😂🍕

♬ alkuperäinen ääni – Sami

Seuraa tiliäni LinkedInissä, Instagramissa, X:ssä, Threadsissa ja TikTokissa – niin pysyt parhaiten ajan tasalla uusista blogiteksteistäni. Halutessasi voit myös tilata uutiskirjeen, niin saat tiedon uusista teksteistä suoraan sähköpostiisi. Ensimmäistä kertaa blogissa? Tutustu minuun täällä!

Kaupallisia tiedotteita

Kerro minulle oma tarinasi. Onko sinulla jokin tavoite, minkä haluat saavuttaa? Miten voisin olla sinulle avuksi? Ota yhteyttä, niin autan sinua toteuttamaan sen! sami@liikkuvatpuntit.fi

Näillä näkymin viimeinen julkinen kirjaesittely on Kallion kirjastossa 1.4.2025 klo 18:00. Yksityisiä esittelyjä on sovittuna muutama ja niitä on mahdollista tilata myös jatkossa allekirjoittaneelta.